Sukellus #1 – PINTAA PITKIN

Tässä sukelluksessa sudenpentu muistelee omia ja kuuntelee muiden luonnonvesiin liittyviä kokemuksia. Sudenpennulle muodostuu käsitys luonnonvesien monimuotoisuudesta.

TOTEUTUS 1: HAASTATTELU

Sudenpentu haastattelee huoltajia, isovanhempia tai muuta vanhempaa henkilöä lähipiiristä.

Onko vesistön ulkonäössä tapahtunut muutoksia heidän elämänsä aikana?Mitä vesistön äärellä tehtiin haastateltavan lapsuudessa?

Sudenpentu vertailee haastateltujen kokemuksia omiin kokemuksiinsa. Mitä parannuksia vesistöön liittyen on tapahtunut vuosikymmenten saatossa? Entä mitkä asiat ovat nyt huonommin?

Toteutus 2: VESILLÄ LIIKKUMINEN

Sudenpentu tekee perheenjäsentensä ja/tai kaveripiirinsä vesikokemuksista tutkimuksen. Sudenpentu voi miettiä itse kysymyksiä tutkimukseen tai valita seuraavista esimerkkikysymyksistä.

Kuinka moni on:

-uinut meressä?
-melonut?
-soutanut?
-kulkenut moottoriveneellä?
-purjehtinut?
-kulkenut matkustaja-aluksella?
-jotain muuta, mitä?

Tutkimuksen tekemisessä voi käyttää apuna tarroja tai muita vastaavia helposti laskettavia asioita, jolloin kokemusten määriä on helpompi vertailla.

Määrällisen tutkimuksen jälkeen sudenpentu kirjaa tutkittavien kokemuksia ja luokittelee ne mukaviksi ja ikäviksi. Hän miettii yhdessä tutkittavien kanssa, mikä on tehnyt kokemuksesta mukavan tai ikävän (turvallisuuden tunne, puhtauden taso, lämpötila yms).

Toteutus 3: MINUN MERENI -MIELIKUVITUSSUKELLUS

Sudenpentu tai vaikkapa perheenjäsen lukee alla olevan tarinan ääneen.

Tove Jansson kuvaa Muumipeikon ja Nipsun ensikohtaamista meren kanssa kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti:

– Tiesin laaksosta ja joesta ja vuorista, mutta en tiennyt että meillä on merikin. Katso millaisia aaltoja!
– Ne näyttävät kylmiltä ja vihaisilta, sanoi Nipsu.
– Jos on niiden sisällä niin kastuu, ja jos on niiden päällä niin oksentaa.
– Etkö sinä pidä sukeltamisesta? kysyi Muumipeikko ihmeissään.
– Osaatko sukeltaa silmät auki?
– Osaan mutta en halua, sanoi Nipsu.
Muumipeikko nousi ja lähti kävelemään suoraan merta kohti.
– Tuon teet omalla vastuullasi! kiljui Nipsu.
– Mistä sen tietää, mitä siellä alhaalla näkyy!
Mutta Muumipeikko sukelsi suureen laineeseen, jonka läpi aurinko paistoi suoraan. Ensin hän näki vain vihreitä valokuplia, sitten hiekalla keinuvia levämetsiä. Hiekka oli hienosti laineikasta ja sitä koristivat näkinkengät, jotka olivat sisäpuolelta ruusunpunaisia ja ulkopuolelta valkeita. Ulompana vesi muuttui tummemmaksi, ja sitten oli vain musta aukko, joka johti pohjattomuuteen. Silloin hän kääntyi, ponkaisi pintaan ja purjehti aallon mukana takaisin rantaan.


[Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti 1955, alkuperäisteos 1946]

Tarinan jälkeen sudenpentu pääsee kuvittelemaan, millaista olisi sukeltaa Muumipeikon tavoin mereen. Mitä meressä näkyy? Mitä kukin haluaisi nähdä?

Kun sudenpentu on hetken pohtinut, hän voi piirtää, tehdä leikekollaasin tai vaikkapa rakentaa kierrätysmateriaaleista pahvilaatikkoon kuvaelman siitä, millaista olisi sukeltaa mereen.

Kuva: © Moomin Characters™

Takaisin sukelluksiin