Kolmannessa sukelluksessa partiolainen pääsee toteuttamaan omalla asuinalueellaan Itämeren luonnon puolesta yhden tai useamman konkreettisen teon.
Toteutus 1: SINILEVÄHAVAINTOJA
Selvitetään, miten sinilevän voi tunnistaa:
Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa veteen vihreitä levälauttoja ja sitä kasautuu rannoille.
Levämassaa voi kokeilla tikun avulla. Jos se hajoaa hippusina veteen, on kyseessä todennäköisesti sinilevä. Jos levä taas jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Sinilevää ei voi nostaa kepillä vedestä.
Vettä voi testata myös näin: leväpitoista vettä laitetaan lasiin ja annetaan sen seistä noin tunnin ajan. Levä on todennäköisesti sinilevää, jos veden pinnalle nousee vihreitä hiukkasia.
Toteutus 2: SPLASH
Partiolainen pelaa John Nurmisen Säätiön julkaisemaa peliä Itämereen vaikuttamisesta, jonka avulla on helppo pohtia omien valintojen vaikutusta Itämeren tilaan.
Hän voi myös tehdä pelin innoittamana muutoksen omassa toiminnassaan tai pyrkiä vaikuttamaan kotiväen kulutustottumuksiin.
Toteutus 3: TURVALLINEN UIMARANTA
Muistellaan uintikokemuksia luonnonvesissä ja selvitetään missä on lähin virallinen uimaranta. Partiolainen pohtii minkälaisessa vedessä voi uida ja minkälaisessa vedessä ei saa uida.
Hän tutkii uimarantojen ilmoitustauluja ja uimarantojen ylläpitäjien ilmoituksia internetissä (ilmoitustaulujen kuvia löytyy mm. kuvahausta haulla “uimarannan ilmoitustaulu”). Partiolainen voi myös tehdä retken uimarannalle.
Tietoa vesien tilanteesta löytyy esimerkiksi THL:n Uimarantojen vesi -sivustolta uimakelpoinen vesi tai SYKE:n vesikartasta vesien ekologinen tilanne.
